Eurooppalaisen markkinointi-PR:n iloisten ideoiden aikakausi



Osallistuin hiljattain kansainvälisen Sabre-kilpailun tuomaristoon EMEA alueen osalta. Osana tätä tehtävää tulin lukeneeksi vinon pinon mitä erilaisimpia PR-caseja, joissa toimistot ja organisaatiot kuvasivat parhaansa mukaan työnsä luovaa pohjaa sekä liiketoiminnallista tuloksellisuutta. Jos tykkää markkinoinnista, tällaiset pestit ovat mannaa, sillä parhaat PR-caset ovat kuin yhteiskunnallisesti kantaaottavia kolumneja paketoituna pallomerellä seilaavan käsitetaiteilijan marisätkään.

Jos klassinen amerikkalainen PR on perinteisesti nojannut tarkkaan ennakkotutkimukseen sekä siitä johdettujen viestien takaisinsyöttöön yleisölle, on eurooppalaisessa lähestymistavassa ollut keskeisempää se, että viesti ja idea tuntuu itsestä (tai muista pöydän ympärillä istuvista) hyvältä. Tämä on tietty kärjistys, mutta vauhtia väittämälle voi hakea myös Atlantin eri puolella vaikuttaneista yhteiskuntatieteellisistä traditioista, joiden oppilapsia myös suuri osa viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisista on. Jos Amerikassa suunnittelija on laboratoriotakki päällä huseeraava gallupspesialisti, on eurooppalainen suunnittelija konjakkilasi kädessä elämän menoa pohtiva filosofi.

Sabren caseja lukiessa vahvimman muistijäljen jättivätkin ne työt, joissa idean keksijät – sekä niihin jollain tapaa myöhemmin osallistuneet kuluttajat, bloggarit, kansalaisjärjestöt tai toimittajat – olivat selvästi itse innostuneet ideasta. Amerikkalaiset ovat peitonneet muun maailman markkinoinnissa, mutta viestintäympäristön murroksen myötä voi olla että astetta kurittomammalle, vähemmän laimealle ja ehkä eurooppalaisemmalle tavalle lähestyä brändäystä ja markkinointia löytyy jatkossa entistä enemmän kysyntää. Voi myös olla, että täältä löytyy se aito ”aitous”, jota brändit kovasti metsästävät, mutta josta ne samalla niin usein kapsahtavat ohi unohtaessaan etteivät ihmiset oikeasti välitä niistä brändeinä, vaan teoista ja mahdollisuuksista nousevina merkityksinä.

Valtaosa mielenkiintoisimmasta eurooppalaisesta markkinointi-PR:stä tulee edelleen Ruotsista ja Isosta-Britanniasta. Huomautettakoon, että samaiset maat ovat myös maailman toiseksi ja kolmanneksi suurimmat musiikin viejät. On kuitenkin ilo huomata kuinka myös muista maista löytyy hieman etsimällä mitä viihdyttävimpiä työnäytteitä. Ja kyllä, Euroopalle tyypillinen moninaisuus ja erilaiset kulttuuristereotypiat puskevat läpi niin projektien sisällöissä kuin presentoinnissa. Saksalaiset (jawohl!) tekevät säntillisen tarkkoja, mutta aavistuksen mielikuvituksettomia lähtöjä Habermasin aaveen varjossa, Romaniassa kukkii musta huumori, ruotsalaiset paketoivat hankkeensa kansainvälisiksi patenteiksi kelpaaviksi pop-unelmiksi, brittiläiscaseissa kaikuu Monthy Pythonin akateeminen absurdismi ja Italiassa asiat tehdään ehkä vähän sinne päin.

Kaikkialla tehdään kuitenkin todella hyvää markkinointi-PR:ää, myös Suomessa, vaikka meilläkin on omat jarrumme vielä päällä. Samalla tapaa kuin Helsingistä on viime vuosina kuoriutunut kansainvälisesti kiinnostava kaupunki, on suomalainen markkinointi varmasti nousussa. Kukoistavan luovan sektorin lisäksi toisena reunaehtona on, ettei yrityksillämme yksinkertaisesti ole varaa tapetoida koko maailmaa mainoksilla, joten ratkaisujemme on pakko olla luovempia. Täältä löytyykin läjäpäin hienoja ja ilahduttavia ideoita, jotka pitäisi vain laittaa toteen. Ja jos tarinankertojien ohella pitäisi erikseen sitouttaa yksi uusi ihmisryhmä tähän kansallisestikin tärkeään projektiin, ehdotan että se on tämä: teekkarit.

Ei siksi, että teknologiaosaaminen on hyvän PR:n edellytys, vaan siksi että teekkarit ovat ”just do it” -kansaa. Jos idea saa hymyn naamalle, se on vähintäänkin kokeilun arvoinen. Tässä muistin virkistämiseksi muutamia eurooppalaisia tupsuhattuhenkisiä projekteja viime vuosilta:

Ruotsalaiset toki tunkeutuivat Valkovenäjän ilmatilaan ja tiputtivat sinne läjäkäin laskuvarjolla varustettuja nallekarhuja, mutta tarinana Paavo Nurmen patsaan sukeltaminen vielä nostamattomaan Wasa-laivaan vie mielestäni voiton.

Hyvää vappua!


    Author: Timo Niemi

    Apr 24, 2014