Naisista Suomi-brändin keihäänkärki

”En olisi jäänyt, mutta sitten rakastuin”.

Kuulostaako tutulta? Sitaatti on eilisen Hesarista, jossa thaimaalainen sähköinsinööri Kulchada Sanguannam-Rakkolainen kertoi, miten päätyi ABB:n leipiin Helsingin Pitäjänmäkeen.

Koulutetun työvoiman saaminen Suomeen on suuri haaste, mutta juttu herätti vielä suuremman kysymyksen. Miksi Suomi ei ole korkeasti koulutetulle naiselle houkutteleva, jos ei ole rakastunut?

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Tätä hehkutetaan aina, kun naisten oikeudet nousevat keskusteluun. Mihin feminismiä tarvitaan, kun naisillahan on jo kaikki ihan hyvin? Rinnalle on noussut miesasialiike, joka vaatii miehille tasa-arvoa. Mitä se tarkoittaa? Että miehenkin euro olisi 80 senttiä? Että miehistäkin vain murto-osa olisi edustettuna yritysten johtopaikoilla? Tosiasia on, että Suomessakin on tasa-arvon saralla paljon tekemistä. Lähtökohdat ovat kuitenkin hyvät, kunhan niitä osattaisiin hyödyntää.

Naiset ja tytöt olivat puheenaiheena myös eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän eilisessä 20-vuotisseminaarissa, jossa keskusteltiin naisten ja tyttöjen roolista YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa.

Seminaarissa todettiin, että tyttöjen ja naisten aseman parantaminen on edellytys kaikkien muiden tavoitteiden toteutumiseen. Tasa-arvon suurlähettiläs Anne Lammila kertoi pettymyksestään, ettei kaikkia Suomen ajamia naisten ja tyttöjen asemaan liittyviä tavoitteita saatu läpi.

Miksei Suomi ottaisi edelläkävijän asemaa naisten ja tyttöjen oikeuksien ajajana? Globaaleja sääntöjä, lakeja ja tavoitteita tarvitaan, mutta yhtä lailla tarvitaan inspiroivia esimerkkejä.

Nostamalla profiiliaan tasa-arvon lähettiläänä ja edelläkävijämaana Suomi saisi ravisteltua lakanakohussa rapaantunutta maabrändiään sekä houkuteltua lisää huippuasiantuntijoita suomalaisyrityksiin. Globaalissa yritysmaailmassa ei pärjätä enää ”omalla porukalla”.

Sanat vaativat kuitenkin tekoja, valtiolta ja yrityksiltä. Yritysten on muutettava rakenteitaan ja käytäntöjään, jotta todellinen tasa-arvo voidaan saavuttaa. Yritysten vaikutusvalta nähtiin viime syksynä, kun ne avasivat suunsa tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Raha on valtaa, ja se asuu yrityksissä.

Parhaisiin tuloksiin päästään, jos yritykset ja kansalaisjärjestöt tekisivät enemmän yhdessä. Täytyy löytää yhteinen kieli, yhteiset tavoitteet ja yhteinen hyöty. Yrityksille hyöty näkyy Sanguannam-Rakkolaisen kaltaisina huippuosaajina, uusina ideoina ja parempina tuloksina.

Kuka uskaltaa ottaa ensimmäisen viestikapulan? Tämän juoksun Suomi voi voittaa.

 

Noora_Puro

Noora Puro toimii Milttonilla viestintäkonsulttina. Hän on erikoistunut yritysvastuuseen ja on täysipäi(väi)nen feministi.

Twitter: @puronora