Politiikassa varmaa on vain epävarmuus



Suomalaista päätöksentekoa pidetään usein virkamiesvetoisena. Vanhan sanonnan mukaan ministerit vaihtuvat, mutta kansliapäälliköt pysyvät. Mitä hankalampi päätös, sitä mieluummin poliitikot pakenevat virkamiesten selän taakse. Niin kutsuttu Junckerin syndrooma pätee edelleen. Sen mukaan poliitikot kyllä tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät tiedä, miten tulla sen jälkeen valituksi uudelleen.

Budjettiriihessä hallitus osoitti kansan ja median kaipaamaa yhteistyökykyä noudattamalla tai jopa pehmentämällä edellisen hallituksen linjanvetoja. Kyky tehdä kompromisseja viittaa toisaalta haluun näyttää hallituksen olevan toimintakykyinen henkilövaihdoksista huolimatta, mutta myös siihen, kuinka suuri epävarmuus tulevasta päättäjien kesken edelleen vallitsee. Varmuutta tulevasta ei lisää valtiovarainministeriön budjettiriihen alla julkaisema nollakasvuennuste.

Uuden valtiovarainministerin haasteita lisäävät puolueen historiallisen alhaiset kannatusluvut, vaikka tuoreimmat mittaukset antavatkin osviittaa paremmasta huomisesta. Eurovaaleissa onnistuneet pääministeripuolue Kokoomus ja oppositiopuolue Keskusta puolestaan kasvattavat kannatustaan. Vaalikauden pääoppositiopuolueena aloittaneiden Perussuomalaisten EU-vaaleja edeltänyt uhittelun vähentyminen näyttää heikentäneen puolueen kannatusta, vaikka eurovaalit toivatkin EU-kriittisille lisäpaikan. Tuoreimman oppositiopuolueen Vasemmistoliiton kannatus osoittaa myös hiipumisen merkkejä, ja myös perinteisesti vaalien alla elpyvien pienten hallituspuolueiden kannatukset ovat laskussa hiljaisen uutiskesän seurauksena.

Vasemmistoliiton lähdettyä hallituksesta pienillä puolueilla on nyt entistä tärkeämpi rooli hallituksen kasassa pitämisessä. Tämän tiedostavat niin Niinistö, Haglund ja Räsänen kuin Stubb ja Rinnekin. Toisaalta ei ole kenenkään edun mukaista kaataa hallitusta puolta vuotta ennen vaaleja. Julkisia kompromisseja suosiva konsensuspolitiikka ei kuitenkaan kasvata yksittäisten puolueiden kannatusta äänestäjien parissa, vaan pakottaa puolueet väkisin erottumaan toisistaan.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra esittää uudessa Governments for the future -raportissaan että poliittiset puolueet toisivat jo eduskuntavaaleissa pöytään selkeät, strategiset ja ennen kaikkea tiiviit vaali- ja hallitusohjelmatavoitteet, nykyisten monisivuisten ja kaiken kattavien pamflettien sijaan. Tämä toimenpide helpottaisi äänestäjän toimintaa, kun puolueiden olisi tehtävä selkeitä ideologisia valintoja siitä, mitä heidän ehdokkaansa vaaleissa ajavat. Nykyisellään kun äänestäjän tuntuu olevan vaikea löytää eroja puolueiden ohjelmien välillä, mistä syystä eduskuntavaaleissakin paino siirtyy asiakysymyksistä markkinointiin ja henkilöiden ominaisuuksiin.

Hallitustyöskentelyn osalta pääasiallinen ongelma lienee se raportissakin kuvailtu seikka, että hallitusohjelmasta on tullut eräänlainen hallituskauden toimintasuunnitelma, kun sen pitäisi olla strateginen dokumentti, jossa neuvotteluihin osallistuvat tahot yhdessä sopivat Suomen valtion tulevaisuuden kannalta tärkeimmät toimenpiteet seuraavan neljän vuoden osalta. Näiden strategisten toimenpiteiden ja raamien puitteissa toimiva hallitus kykenee ennen kaikkea reagoimaan nykyistä ketterämmin muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin.

Kirjoittaja työskentelee Milttonilla vaikuttajaviestinnän asiantuntijana ja harrastaa poliittista toimintaa Ruotsalaisen Kansanpuolueen varapuheenjohtajana.


    Author: Niklas Mannfolk

    Sep 8, 2014