Politiikka tienristeyksessä



Suomalainen politiikka on melkoisessa myllerryksessä. Jutta Urpilaisen jatko ratkeaa pian SDP:n puoluekokouksessa. Kokoomuksen puheenjohtajapeli eli pääministeripeli on täydessä vauhdissa. Eurovaalit käydään alle kuukauden kuluttua. Eduskuntavaaleihin on suunnilleen vuosi – tai jopa vähemmän, jos päädymme ennenaikaisiin vaaleihin.

Kaikki tämä myllerrys luo tulevaisuudelle epävarmuuden tuntua. Miten henkilövaihdokset vaikuttavat loppuhallituskauteen? Millä kokoonpanolla hallitus muodostetaan seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, ja jatkaako seuraava hallitus tämän hallituksen viitoittamalla tiellä? Mihin suuntaan Suomea seuraavaksi viedään?

Puolueet loittonevat toisistaan

Poliittisen kentän viime aikojen muutoksessa huomionarvoista on politiikan polarisaatio. Puolueet ja niiden kannattajat liukuvat yhä kauemmas toisistaan. Konsensuksen löytäminen ja politiikan tekeminen yhteistyössä muuttuvat yhä vaikeammiksi, kun kannattajat vaativat puolueiltaan jyrkkiä näkemyksiä ja vahvaa linjanvetoa.

Tämä näkyy jo nykyhallituksessa, jossa kuusi puoluetta solmi pakkoavioliiton ja jossa kunnianhimoisen politiikan ja kauaskantoisten päätösten tekeminen on haasteellista. Oman lisänsä tähän tuovat perussuomalaiset, joiden ei ole tähän mennessä tarvinnut vielä alistua hallituspuolueelle väistämättömiin kompromisseihin. Perussuomalaiset ovat voineet rauhassa vetää omannäköistään linjaa, mutta miten käy, jos puolue päätyy hallitusvastuuseen?

Hankalaa polarisaatiota korostaa vielä entisestään se, että tämä aika vaatii poliitikoilta vahvoja mielipiteitä. Medialla ja sen muutoksella on osansa siihen, että joka asiaan pitäisi olla voimakas kyllä- tai ei-kanta. Empiminen, selvittäminen tai pohtiminen ei kelpaa vastaukseksi. Lihava riita ja erimielisyydet – hyvä jutunaihe. Poliittinen prosessi – ketä kiinnostaa?

Erityisen kiinnostavaa on, miten eduskuntavaaleissa käy perussuomalaisten kannatukselle. Perussuomalaisille oli selvä tilaus: puolue on selvästi vastannut sellaiseen poliittiseen tarpeeseen, johon vanhat puolueet eivät kyenneet vastaamaan. Seuraavissa eduskuntavaaleissa nähdään, onko suomalainen asenneilmapiiri todella ”persuuntunut”, vai oliko kyse kertaprotestista. Selvää on, että jonkinlaista asenteiden muutosta on tapahtunut, mutta kanavoituuko se uudelleen perussuomalaisten kannatukseen aina vaalivoittoon asti.

Keskusta koki vuoden 2011 vaaleissa rökäletappion, mutta nyt puheenjohtaja Juha Sipilä on saanut paistatella gallupien kärjessä. Politiikassa tuttua on kiertoliike: äänestäjät kyllästyvät tai pettyvät valtaapitäviin. Poliittisten ympyröiden ulkopuolelta tullut Sipilä tuntuu tuoreelta vaihtoehdolta. Mukava mies!

Suomalainen unelmaa karkaa tavoittamattomiin

Yksi selitys tämänhetkisille poliittisille asenteille ja niissä viime vuosina tapahtuneille muutoksille on elämän epävarmuus ja huoli tulevasta. Moni on pettynyt suomalaiseen unelmaan – siihen jossa seuraava sukupolvi on automaattisesti edellistä vauraampi, jossa saadaan vakituinen työpaikka ja sen turvin perustetaan perhe ja rakennetaan oma talo.

Asenneilmapiiri on aikojen kiristyessä muuttunut yhteisen hyvän ajattelemisesta oman hyvän ajattelemiseen. Verorahat – sosiaalituet ja kehitysapu – menevät jollekulle joka ei ole niitä ansainnut. Ennen asiat olivat paremmin. Globaali talouden myllerys ja sen tuoma huoli omasta työpaikasta saavat haikailemaan menneeseen, suljetumpaan aikaan.

Muuttuvassa maailmassa työpaikat katoavat, yritykset jättävät Suomen ja vienti takkuaa. Samaan aikaan poliitikot joutuvat sekä etsimään vastausta siihen, mistä uutta työtä löydetään, että tekemään taloustilanteen takia ratkaisuja, jotka väistämättä vaikuttavat hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen. Reippaan kasvun aikaan ei välttämättä ole paluuta, eikä meillä ole varaa ylläpitää kaikkia yhteiskunnan nykyisiä palveluja ja tukia. Kaikille ei voi jakaa yhteistä hyvää entiseen malliin. Tehtävä ei todellakaan ole helppo.

Tässä on poliitikoille iso haaste: mistä löytää mielekästä työtä ja paikka yhteiskunnassa niille suomalaisille, jotka jäävät hiljeneville teollisuuspaikkakunnille, joiden yli rakennemuutos pyyhkäisee ja jotka pettyvät suomalaiseen unelmaan? Saadaanko kansakuntaa vielä puhaltamaan yhteen hiileen vai hyväksytäänkö ristiveto? Tuleva hallituspohja on vielä arvoitus, mutta oli kombinaatio mikä hyvänsä, tähän kysymykseen hallitus joutuu vastaamaan.


    Author: Mari Kamaja

    Apr 30, 2014