Ruotsi siirtyy epävarmuuden aikaan



Ruotsin sunnuntaiset vaalit olivat monella tapaa historialliset. Maata kahdeksan vuotta luotsannut porvarihallitus on onnistunut ainoana Euroopassa pienentämään valtion velkaa sekä laskemaan veroja ja työttömyyttä. Ruotsalaiset kaipasivat kuitenkin muutosta. Opposition kritiikki kohdistui vaaleissa pääasiassa kasvaviin tuloeroihin ja toistaiseksi epäonnistuneeseen koulureformiin.

Kaikki neljä Allianssipuoluetta Moderaateista (M) Kristillisiin (KD), ja Keskustasta (C) Liberaaleihin (FP) menettivät kannatustaan. Tunnelma näiden puolueiden vaalivalvojaisissa oli illan ensimmäisestä mittauksesta asti jännittynyt. Varsinkin Moderaattien kannatus romahti noin 7 prosenttia vuoden 2010 vaaleista. Ilmapiirit lannistuivat entisestään, kun maanantaina väistyvä pääministeri Reinfeldt ilmoitti puheessaan lopettavansa keväällä puolueensa puheenjohtajana. Allianssin kokonaiskannatus vaaleissa oli 39,3 prosenttia.

Sosialidemokraattien (S) leirissä vaalitulos oli ennakoitua parempi, ja puolue onnistui hieman nostamaan kannatustaan vuoden 2010 vaaleista. Tulos on kuitenkin puolueen toiseksi huonoin sataan vuoteen, ja Sosialidemokraatit joutunevat muodostamaan koalitiohallituksen. Punavihreän hallituksen muodostavat todennäköisimmin Sosialidemokraatit ja Ympäristöpuolue (MP). Enemmistöön valtiopäivillä näiden kahden kannatus ei kuitenkaan riitä. Tilanteen tekee entistä haastavammaksi se, että puheenjohtaja Löfvénin ja Vasemmistopuolueen (V) puheenjohtajan Sjöstedtin näkemykset eroavat toisistaan huomattavasti. Punavihreä hallitus ei saisi silti enemmistöä kasaan edes Vasemmistopuolueen tuella: Yhteensä punavihreän blokin kannatus Vasemmistopuolue mukaan lukien oli 43,8 prosenttia.

Blokkipolitiikan seurauksena punavihreän hallituksen yhteistyö eduskunnan porvaripuolueiden kanssa on epätodennäköistä, mutta spekuloinneissa liberaalia Folkpartietia on pidetty mahdollisena loikkaajana. Tämäkään ei vielä riitä enemmistöön tarvittavaan 175 edustajaan, ja pessimistisimmät povaavatkin jo uusintavaaleja.

Vaalien ainoa todellinen voittaja on äärioikeistolainen, voimakkaan maahanmuuttovastainen Ruotsidemokraatit (SD), joka lähes kolminkertaisti kannatuslukunsa ja asetti itsensä todella vahvaan vaa’ankieliasemaan. Kolmentoista prosentin ja 49 edustajan voimin SD:n äänestyskäyttäytyminen määrittää jokaisen päätöksen suunnan, vaikka sekä hallitus- että oppositiopuolueet virallisesti pidättäytyvätkin yhteistyöstä Ruotsidemokraattien kanssa.

Pääministeriehdokas Löfvén saanee siis johdettavakseen parlamentaarisesti hankalan koalition, jossa suurin puolue ei välttämättä saakaan päättää hallituksen linjaa, vaan politiikan määrittelee tiukkojen neuvotteluiden tulos. Vaikka Allianssihallitus ei saanut äänestäjiltä jatkomandaattia, äänestystulos ei myöskään anna selkeää viestiä halutusta muutoksen suunnasta. Yhtenäisyyteen perustuneessa ruotsalaispolitiikassa ei ole koskaan aiemmin ollut tilannetta, jossa näin monella puolueella on ollut mahdollisuus hidastaa, hankaloittaa ja vesittää hallituksen esittämiä päätöksiä.

Selvää on, että hallituksen muodostaminen Ruotsissa tulee kestämään totuttua kauemmin. Suomalaisen politiikan kannalta voidaan arvioida, että pelätty yhteisöverokilpailu on veronkorotuksia ajavan sosialidemokraattivetoisen hallituksen aikana kuitenkin epätodennäköinen.

Ruotsin poliittinen kenttä koki vaaleissa valtavan mullistuksen. Sen seurauksena on hyvinkin mahdollista, että perinteinen blokkiajattelu rakoilee tai häviää kokonaan. Täysin uusille yhteistyökokonaisuuksille on paitsi kysyntää, myös voimakas tarve. Selkeään vähemmistöön jäävän hallituksen kun on vaikea ajaa vaaleissa peräänkuuluttamaansa muutosta, veroja korottavan budjetin läpiviennistä puhumattakaan.

Kirjoittajat seurasivat vaaliviikonloppuna Ruotsin vaaleja Tukholmassa, Norrköpingissä ja Eskilstunassa.


    Authors: Niklas Mannfolk, Matti Hirvola ja Fredrik Heinonen

    Sep 15, 2014