Yritysvastuu Euroopan unionissa ja Suomen hallinnossa



Eurooppa-neuvosto hyväksyi loppuvuodesta 2014 uuden raportointidirektiivin. Direktiivi koskee pörssiyhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä, joiden henkilömäärä on yli 500, liikevaihto yli 40 miljoonaa euroa tai tase yli 20 miljoonaa euroa. Komissio on luvannut julkaista ohjeistuksen direktiivistä vuoden 2016 loppuun mennessä.

Suomalaisessa keskustelussa kuulee aika ajoin, että asetukset ja direktiivit säädetään yllättäen, ja siten niiden sisältöön yritetään vaikuttaa liian myöhäisessä vaiheessa. Euroopan unionissa yritysvastuukeskustelu ei ole uusi asia ‒ Euroopan komissio julkaisi vihreän kirjan yritysvastuusta jo vuonna 2001. Vihreät kirjat ovat lähtölaukauksia keskustelulle jostain tietystä aiheesta. Vihreää kirjaa seuraa mahdollisesti valkoinen kirja, joka tarjoaa konkreettisia ehdotuksia lainsäädäntöön.

Uusi raportointidirektiivi pitää sisällään useita olennaisia aiheita yritysvastuun näkökulmasta. Yhtiöiden tulee tulevaisuudessa kertoa esimerkiksi sosiaaliseen ja ympäristövastuuseen sekä korruption torjuntaan liittyvistä asioista. Tavoitteena on, että yritysvastuuseen liittyvät vaikutukset ja riskit olisivat jatkossa paremmin sidosryhmien tiedossa.

Direktiivissä on annettu yhtiöille noudata tai selitä -mahdollisuus, eli jos yhtiö tarjoaa kelvollisen selityksen johonkin vaikeasti raportoivaan aiheeseen, heidän ei tarvitse raportoida asiasta. Kansalaisjärjestöt ovat kritisoineet periaatetta, koska se syö direktiiviltä uskottavuutta. Toisaalta yhtiöt, joita direktiivi erityisesti koskettaa, ovat tulevaisuudessa tarkemman suurennuslasin alla ja saavat mahdollisesti huutia, jos kuittaavat koko direktiivin selittämisellä.

Tiistaina 3. helmikuuta Global Reporting Initiative julkaisi ohjeet miten yhdistää direktiivin sisältö G4-ohjeistuksen kanssa. Raportissa direktiivin sisältö on eritelty pienempiin osakokonaisuuksiin ja osoitettu, miten eri G4-indikaattoreilla täytetään direktiivin vaatimukset. Ohjeistuksessa GRI korostaa erityisesti kahta suurta teemaa, olennaisuuskeskeisyyttä ja toimitusketjuun liittyviä asioita, joiden määrittely on hyvin samanlainen G4-ohjeistossa ja direktiivissä.

Raportointidirektiivi on saatettava EU:n jäsenmaissa voimaan lokakuuhun 2016 mennessä. Suomessa yritysvastuu koskettaa läheisesti neljää valtiollista toimijaa: työ- ja elinkeinoministeriötä, ulkoministeriötä, valtioneuvoston kansliaa ja ympäristöministeriötä. Yritysvastuuasioissa TEM voidaan nähdä kattoministeriönä, jossa asiat kuuluvat työministeri Lauri Ihalaisen tontille. Työ- ja elinkeinoministeriöllä on luonnollinen kommunikaatioväylä niin elinkeinoelämään kuin myös työntekijäjärjestöihin. Ympäristöministeriössä keskitytään erityisesti kestävään kehitykseen ja valtioneuvoston kansliassa valtio-omisteisten yritysten ohjaukseen. Ulkoministeriössä yritysvastuu koskettaa erityisesti kauppa- ja kehityspolitiikkaa.

Vaikka uusi direktiivi tuottaa lisätyötä joillekin yrityksille, niin aiheena vastuullinen liiketoiminta pitäisi nähdä myös mahdollisuutena. Samaan hengenvetoon on tosin todettava, että Euroopan unionin ja valtion tulee etsiä aktiivisesti keinoja, joilla se voi edesauttaa yritysten vastuullisuustyötä. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2012 yhteiskuntavastuun periaatepäätöksen, jossa todettiin muun muassa näin:

”Valtioneuvosto sitoutuu edistämään yhteiskuntavastuullisuutta. Yhteiskuntavastuuta edistetään yhteistyössä julkisen sektorin, yritysten, kansalaisjärjestöjen, työmarkkinaosapuolten sekä muiden organisaatioiden kanssa tämän toimintaohjelman muodossa. Valtio sitoutuu ottamaan vastuullisuuden huomioon myös omassa toiminnassaan.”

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää reilut kaksi kuukautta. Toivottavasti myös vaalien jälkeen muodostettava hallitus ymmärtää yhteiskuntavastuun tärkeyden.


    Aalto_Tino

    Tino Aalto on viestintäkonsultti, joka on erikoistunut yritysvastuuasioihin. Hän innostuu vastuullisen liiketoiminnan lisäksi talouden ja politiikan ilmiöistä sekä Turun Palloseurasta.

    Twitter: @TinoAalto

    Feb 6, 2015