Missä on Euroopan tulevaisuus?

Juuri nyt se makaa tässä, berliiniläisen supermarketin hedelmäosaston lattialla, ja esittää kuollutta. Vieressä kaupan henkilökunta soittaa paikalle poliisin.

Tästä alkaa roadtrip ympäri historiallisiin europarlamenttivaaleihin valmistautuvan Euroopan, ja heti aluksi olemme näiden vaalien ytimessä. Nämä nuoret osoittavat mieltään herättääkseen päättäjät ja kansalaiset siihen, että aika ilmastonmuutoksen hillintään ja peruuttamattomien ympäristötuhojen estämiseen alkaa loppua.

Heille on naurettava kysymys, ovatko nämä EU-vaalit ilmastovaalit.
Millä muulla on väliä?

Missä: Friedrichstraße, Berliini
Kuka: Aktivisti Annemarie Botzki
Mitä: “Päättäjien pitää kertoa totuus kriisin vakavuudesta.”

Rewe-kaupan lattialla makaavien ilmastoaktivistien mielestä ihmiskunnalla on juuri nyt edessään historiansa suurin kohtalonkysymys. Hedelmähyllyjen välissä retkottavat kehot symboloivat ihmislajia uhkaavaa massasukupuuttoa, mikäli nopeisiin toimiin ei ryhdytä välittömästi.

”Kapinoimme päättäjiemme toimettomuutta vastaan. Hallitukset ovat tienneet ilmastokatastrofista viimeistään 1990-luvulta asti, mutta hiilidioksidipäästöt ovat silti nousseet. Heidän pitää kertoa ihmisille totuus kriisin vakavuudesta ja maapallon ekologisten järjestelmien romahduksesta”, yksi mielenosoituksen järjestäjistä, 32-vuotias Annemarie Botzki, sanoo.

Kapinoijien mielestä on selvää, että Euroopan ja länsimaiden tulee johtaa muutosta.

”Me olemme päästäneet ilmakehään suurimman osan päästöistä, joten meillä on suurin vastuu”, Botzki sanoo. ”Vaadimme, että Saksa ja muut länsimaat nollaavat päästönsä vuoteen 2025 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite, mutta meillä ei ole muita vaihtoehtoja. Jäätiköt sulavat, metsät hakataan, valtamerten ekosysteemit romahtavat ja miljoonat ihmiset joutuvat ilmastopakolaisiksi.”

Uhkakuvista huolimatta aktivistit ovat toiveikkaita. Puolisen tuntia mielenilmauksen alkamisen jälkeen mielenosoittajajoukko marssii ulos kadulle toistaen mantraa:

“We are unstoppable, another world is possible! Meitä ei voi pysäyttää, toisenlainen maailma on mahdollinen!”

Mutta onko se? Ja millainen on Euroopan rooli maailmassa, jonka tulisi pikaisesti ratkoa valtavia globaaleja haasteita, kuten uhkaava ilmastotuho, liitoksissaan natisevan liberaali demokratia sekä siirtolaiset, jotka saapuvat paremman elämän toivossa Eurooppaan?

EU:n tulevaisuuden suunta määritellään Euroopan parlamentin vaalissa, joka järjestetään 28 jäsenmaassa 26. toukokuuta. Vaalissa valitaan europarlamentaarikot seuraavaksi viideksi vuodeksi. He tulevat vaikuttamaan siihen, millaista yhteistyötä EU:n jäsenmaat tekevät esimerkiksi ilmaston, talouden, turvallisuuden ja rajavalvonnan, aluepolitiikan ja digitalisaation kehittämisessä. Parlamenttivaalin tuloksiin perustuen valitaan myös seuraavan komission puheenjohtaja, joka käytännössä johtaa tulevat vuodet EU:n politiikan suuntaa.

Vaalien alla lähdemme etsimään maanosan tulevaisuutta kiertomatkalle halki Pohjois-Euroopan. Matkustamme Berliinistä Brysseliin, Tukholman kautta Helsinkiin, edelleen Tallinnaan ja Varsovaan ymmärtääksemme, mistä toukokuun eurovaaleissa todella äänestetään.

Matkalla kysymme kansalaisilta, päättäjiltä, aktivisteilta - ja Milttonin EU-asiantuntijoilta: Mitkä ovat EU:n kohtalonkysymykset?

---

Missä: Brandenburgin portti, Berliini
Kuka: Aktivisti, kansanedustajan avustaja Joschua Wolf
Mitä: “Nuorten on painostettava aikuiset äänestämään.”

Brandenburgin portilla, aivan Saksan valtiopäivätalon kyljessä tapaamme toisen nuoren ilmastoaktiivin, Joschua Wolfin.

”Eurovaaleista on tultava ilmastovaalit. Muista poliittisista asioista voidaan neuvotella ja sopia. Ilmaston kanssa ei voi neuvotella”, Wolf sanoo.

Siksi hän koettaa muuttaa poliittista järjestelmää sekä sisältä että ulkoa. Wolf on parlamentissa harjoittelussa vihreän kansanedustajan Ilmaston kanssa
ei voi neuvotella avustajana, ja perjantaisin hän osoittaa mieltään osana nuorten maailmalaajuisia Fridays for Future -ilmastolakkoja.

“Vaalit ovat tärkeät, koska EU:lla on valtaa viedä ilmastoasioita oikeaan suuntaan. Ongelma on, että monet liikkeemme aktiiveista ovat vasta koululaisia, eivätkä saa äänestää. Siksi meidän pitää painostaa aikuisia, jotta he toimisivat ja äänestäisivät tulevaisuuden, ilmaston ja nuorten ihmisten puolesta.”

Samalla viikolla, kun matkaamme läpi Euroopan, maailmaa järkyttää Pariisin Notre Damen katedraalin palo. ”Europas Herz in Flammen - Euroopan sydän liekeissä”, otsikoi Die Zeit. Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt twiittaa: “Tämä tuntuu kaiken lopulta. Eurooppa itkee.”

Myös 16-vuotias ruotsalainen Greta Thunberg liikuttuu itkun partaalle puhuessaan tuona keskiviikkona europarlamentille Strasbourgissa. Mutta hän ei puhu Notre Damesta:

“Teidän on panikoitava. Teidän on toimittava, kuin kotimme olisi tulessa. Jos talomme olisi tuhoutumassa, ette pitäisi kolmea hätäkokousta Brexitistä ilman ainoatakaan hätäkokousta ilmastosta.”

Missä: Puhelimitse Strasbourgista
Kuka: Europarlamentaarikko Terry Reintke
Mitä: “Ilmastoliikkeen on johdettava poliittisiin tekoihin.”

Kuuleeko parlamentti Thunbergin ja nuorten viestin? Saksan vihreiden europarlamentaarikko Terry Reintke vastaa puhelimeen puheen jälkeen Strasbourgissa.

“Greta on upea”, Reintke sanoo.

“Hänen lähestymistapansa ilmastokriisiin on yksinkertainen, mutta se toimii. Usein perustelemme ilmastopolitiikkaa vain tutkimustiedolla ja tilastoilla. Se ei puhuttele ihmisiä. Gretan puheessa on mukana tunne. Meidän aplodeillamme Gretan puheelle ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos ne eivät johda todellisiin poliittisiin tekoihin.”

Tulevalla parlamenttikaudella päätetään muun muassa lainsäädäntökeinoista, joilla saavutetaan viime vuonna esitetyt radikaalit päästövähennykset. Suurena tavoitteena on Euroopan talouden muuttaminen kokonaan ilmastoneutraaliksi vuoteen 2050 mennessä.

Missä: Hauptbahnhof, Berliini
Kuka: CDU:n opiskelijajärjestön puheenjohtaja Henrik Wärner
Mitä: “Saksalla on vastuu EU-projektista.”

Saksan liittokansleripuolue CDU:n opiskelijajärjestön puheenjohtaja Henrik Wärner odottaa junaa Hauptbahnhofin asemalla. 27-vuotias nuorisopoliitikko ei ole huolissaan EU-projektista, päinvastoin. “Erityisesti nuoret CDU:ssa tietävät, että meidän pitää puolustaa EU:ta.”

Tuoreessa Eurobarometri-tutkimuksessa kaikkien jäsenmaiden kansalaisilta kysyttiin, mikä sana Euroopan Unionista tulee ensimmäisenä mieleen. Koko EU:ssa yleisin vastaus oli epäilys (doubts). Saksalaisten yleisin vastaus oli luottamus (confidence).

“Ehkä saksalaiset ovat niin EU-myönteisiä historian takia. 80 vuotta sitten Berliinissä käytiin toista maailmansotaa, 30 vuotta sitten tämä oli vielä jaettu kaupunki. Berliiniläiset ymmärtävät yhdistyneen Euroopan arvon.”

Wärner myöntää, että saksalaiset käyttäytyvät EU:ssa johtajan elkein - koska jonkun täytyy. “Meillä on erityinen vastuu tästä projektista.”

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on pyrkinyt nostamaan omaa ja maansa profiilia Saksan rinnalla. Helmikuun lopussa kaikkien EU-maiden valtalehdissä julkaistiin Wärner myöntää, että
saksalaiset käyttäytyvät
EU:ssa johtajan elkein Macronin kirje “Euroopan kansalaisille”, jossa hän vetosi äänestäjiin populististen liikkeiden pysäyttämiseksi. “Eurooppa on suuremmassa vaarassa kuin koskaan sitten toisen maailmansodan”, Macron kirjoitti. Hän esittää EU:lle yhteistä yliopistojen tutkintojärjestelmää, rajapoliisia, uutta puolustus- ja turvallisuussopimusta, eurooppalaista minimipalkkaa ja Euroopan ilmastopankin perustamista, muun muassa.

Henrik Wärner kiittelee Macronin aloitteita. “Olisi tervettä, että EU:ssa olisi yhden johtajan sijaan useita hyviä ideoita, joista debatoida.”

---

Missä: Krausenstraße, Berliini
Kuka: Toimittaja Janosch Delcker
Mitä: “Digitalisaatio on Euroopan suuri mahdollisuus.”

Kivenheiton päässä Hauptbahnhofin asemasta sijaitsee europolitiikan johtavaksi mediaksi nousseen verkkojulkaisu POLITICO:n Berliinin-toimitus. Toimittaja Janosch Delcker noutaa kahvilasta kaksi pientä kahvia. Istumme juomaan ne viereiseen puistoon, penkille, jolle iltapäivän aurinko osuu parhaiten.

Politiikantoimittaja on nyt erikoistunut digitalisaatioon ja erityisesti tekoälyyn. Hän uskoo, että digitaalisesta kehityksestä saattaisi löytyä EU:n tulevaisuuden menestysstrategia. Ajatus menee näin. Maailman kansalaisten digitaalista elämää ja dataa hallitsee nyt kaksi valtakeskittymää, joista kumpikaan ei ole yksilön oikeuksien näkökulmasta hyvä. Yhdysvaltojen Piilaaksosta läntisen maailman somedataa ja -bisnestä pyörittää muutama Facebookin ja Googlen kaltainen jättiyritys. Kiinassa sama teknologia on valjastettu valtion palvelukseen, sensuuriin ja kansalaisten valvontaan.

“Eurooppa voisi luoda tähän väliin kolmannen, vastuullisen vaihtoehdon. On kyettävä luomaan jonkinlainen valvonta ja sääntely sille, mitä suuryritykset voivat meidän datallamme tehdä. Eurooppalaisuutta määritellään usein sitä kautta, mitä se ei ole: emme rajoita sananvapautta, emme ole totalitaristisia diktatuureja. Samoin voisi ajatella tässä”, Delcker pohtii.

EU:n viime vuonna voimaan astunut tietosuoja-asetus GDPR on ensimmäinen merkittävä askel tällä Delckerin maalailemalla kolmannella tiellä.

“Komissiossakin uskotaan, että tämä voisi olla Euroopan kilpailuvaltti. Kuluttajat haluavat käyttää eettisiä, vastuullisia ja valvottuja palveluita, jos niitä on tarjolla. EU:lla olisi mahdollisuus luoda tämä markkina.”

Missä: Cassiopeia-klubi, Berliini
Kuka: Joukko opiskelijoita ympäri Eurooppaa
Mitä: “Brexit sai ymmärtämään EU:n merkityksen.”

Auringon laskettua Friedrichshainin vanhalla varikkoalueella Berliini näyttää juuri siltä kuin sen kuuluu. Makasiinirakennuksista kantautuu kilpailevien teknoklubien musiikki, jonoissa narikkakolikoita kaivelevat kielikurssilaiset ja Erasmus-opiskelijat ympäri Eurooppaa. Cassiopeia-klubin ovella lukee: “No place for hate, sexism, racism, fascism, homophobia, anti-semitism.”

Kyltin alla istuu tupakkaringeissä opiskelijoita Saksasta, Iso-Britanniasta, Virosta ja Hollannista.

23-vuotiaat liverpoolilaismiehet ovat huolestuneita oman maansa tilanteesta. Britannian EU-ero etenee venyen, eikä Brexitin vaikutuksia osaa ennustaa kukaan.

“Koemme itsemme eurooppalaisiksi, Brexitin aiheuttaman jakautumisen takia ehkä vahvemmin kuin koskaan. Se merkitsee jotain laajempaa kuin vain liverpoolilaisuus. Yhdessä eurooppalaiset ovat vahvempia, ja Liverpoolkin on hyötynyt EU:sta valtavasti. Pelkäämme, että EU:n ulkopuolella olemme heikompia. Olemme saaneet EU:lta niin paljon”, liverpoolilaiset pohtivat vahvalla aksentillaan.

Sisällä portaiden päässä bileet ovat jo alkaneet. Cassiopeiassa on tänään 1980-lukuilta, mikä juuri nyt tarkoittaa Whitney Houstonin I Wanna Dance With Somebodya. Suuri peilipallo pyörii, tanssilattia täyttyy, ja eurooppalainen yhteistyö näyttää hetken vaivattomalta ja hauskalta.

Berliinistä on matkaa Euroopan Unionin hallinnolliseen keskukseen Brysseliin 764 kilometriä. Matkan ajaa Hannoverin kautta kahdeksassa tunnissa.

Missä: Berlaymont, Bryssel
Kuka: Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen
Mitä: “Meidän pitää pystyä puolustamaan oikeusvaltiota.”

Euroopan komissio työskentelee Brysselissä Berlaymont-hallintopalatsissa, jonne ei ole ilman kutsua asiaa tuulikaappia pidemmälle. Kymmenennen kerroksen askeettisesti sisustetussa työhuoneessa seisoo työpöydän nurkalla EU:n tähtilippu. Täällä työskentelee komission varapuheenjohtaja, Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen.

“Diplomatian aika on näissä asioissa ihan totaalisesti ohi”, Katainen sanoo vakavana. Hän puhuu liberaalin demokratian ja oikeusvaltion kriisistä, joka on nähtävissä erityisesti joissakin Itä-Euroopan maissa.

“Tämä on suurin yksittäinen uhkakuva, jonka näen Euroopan sisällä. On suuri virhe pitää Romaniassa, Puolassa tai Unkarissa valtaan nousseita poliittisia johtajia vain populisteina. Heillä on aidosti sellainen näkemys, että liberaali demokratia on aikansa elänyt konsepti.”

“Vaikka EU on kompromissien mestari, niin tässä oikeusvaltioasiassa ei voi tehdä kompromisseja. Tilanne vaatii erittäin voimallista poliittista johtajuutta. Meidän pitää pystyä puolustamaan tätä järjestelmää.”

Katainen sanoo, että poliitikot tarvitsevat nyt tukea kansalaisyhteiskunnalta.

“Tarvitaan elinkeinoelämästä, kansalaisjärjestöistä, mediasta selkeitä vahvoja viestejä. Tarvitaan kansannousu, että kansalaiset näissä maissa näkevät, että muut eurooppalaiset ovat huolissaan. Että tällainen kehitys ei ole hyväksyttävää. Romaniassa tai Puolassa mielenosoituksissa ovat jo liehuneet EU-liput. Ihmiset sielläkin kokevat, että on olemassa jokin eurooppalainen standardi, joka nyt on uhattuna. Siksi he heiluttavat EU-lippuja.”

Katainen myöntää, että oikeistopopulistinen Fidesz Unkarissa tai Laki ja oikeus -puolue Puolassa ovat nousseet valtaan vaaleilla, mutta komission varapuheenjohtaja kysyy, ovatko kansalaiset ymmärtäneet, millaisia liikkeitä äänestivät.

“Siitä en ole ihan varma, mieltävätkö kansalaiset, että he antoivat äänensä mediavapauden sortamiselle, tai että heidän ääntensä avulla oikeuslaitos alistetaan poliittiseen ohjaukseen. Tai että ihmisarvon kyseenalaistaminen kuuluu siihen mandaattiin.”

EU:n komissio istuu täällä Brysselin hallintokortteleissa hankalassa raossa. Toisaalta EU ja sen perusarvot ovat haastettuna jäsenmaiden sisällä, toisaalta unionia yritetään Diplomatian aika
on näissä asioissa
ihan totaalisesti ohi hajottaa ulkopuolelta.

“Myös ulkopuolelta meitä haastetaan kovemmin kuin koskaan. Olemme ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa USA:n ja Venäjän presidentit jakavat kuvan Euroopasta: molemmat ajattelevat, että mitä hajanaisempi Eurooppa, sen parempi.”

Ja sittenkin Katainenkin on optimisti. Hän uskoo, että EU-kriittisimmätkin arvostavat lopulta järjestelmän tuomaa vakautta ja vapautta.

“Nekin, jotka saavat vaalirahoitusta Venäjältä tai retoriikassaan ihailevat Trumpia, heistäkin isompi osa kuitenkin valitsee mieluummin Euroopan.”

---

Missä: Ambiorixin puisto, Bryssel
Kuka: Miltton Europen toimitusjohtaja Kaisa Soro-Pesonen
Mitä: “EU on mainettaan parempi.”

Parin korttelin päässä Berlaymontista sijaitsee Ambiorixin puisto, symmetristen polkujen ja kukkaistutusten pieni keidas keskellä Brysseliä. Puiston keskikäytävää Berlaymontilta kohti puiston laidalla sijaitsevaa toimistoaan kävelee takki auki Miltton Europen toimitusjohtaja Kaisa Soro-Pesonen. Hän jakaa Kataisen varovaisen optimismin. EU tulee jakautumaan
tulevaisuudessa toimiviin
ja vähemmän toimiviin
yhteiskuntiin

“EU on mainettaan parempi. Euroopan parlamentti ja koko koneisto on edistynyt tällä viisivuotiskaudella paljon. Poliittisella komissiolla oli ensimmäistä kertaa selkeät prioriteetit, ja se on monen mielestä jopa liian tehokkaasti ajanut ja saanut näitä omia prioriteettejaan eteenpäin. Parlamentissa on suurten puolueiden yhteistyöllä saatu paljon aikaan.”

Mitä viimeisten viiden vuoden aikana sitten saatiin aikaan? Soro-Pesonen listaa:

“Energiaunioni on kehitetty, digitaaliunionista ja pankkiunionista on sovittu. Kreikka pidettiin eurossa ja jopa pakolaiskriisi hallinnassa. Tärkeä saavutus on myös se yhtenäisyys ja jopa hämmästyttävän rauhallinen päättäväisyys, millä Brexit-neuvottelut on hoidettu ja potentiaaliset negatiiviset seurannaisvaikutukset saatu tehokkaasti torpattua.”

Soro-Pesonen ei usko, että parlamenttivaaleja odotettaisiin Brysselissä pelolla.

“Tuloksen ei odoteta olevan niin paha kuin julkisuudessa helposti annetaan ymmärtää. Monet arvioivat, että lopputuloksen kanssa pystytään kyllä elämään, vaikka uudesta parlamentista varmaan tuleekin hajanaisempi kuin edellisestä. Päätöksentekoympäristönä se tulee olemaan haasteellisempi, vaikeammin ennakoitava.”

Soro-Pesosen mielestä EU-päätöksentekoa mystifioidaan kansallisissa medioissa turhaan. Käydään ikuisuuskeskustelua siitä, onko koko unioni “hyvä” vai “paha”, eikä puhuta siitä arkisesta päätöksenteosta ja politiikasta, jota Brysselissä tehdään. Mystifioinnin lisäksi EU:ta on systemaattisesti mustamaalattu. “Brysselistä on tehty syntipukki, jonka syyksi on ollut liian helppo panna kaikki ongelmat.”

Soro-Pesonen uskoo, että EU:ssa voimistuu entisestään Saksan ja Ranskan johtajuus. “Jotta Brexitin jälkeinen EU lähtee kunnolla pyörimään, on tämän sydänakselin toimittava.”

Uusi asetelma on kuitenkin mahdollisuus myös muille jäsenmaille. Soro-Pesonen toivoo, että Pohjoismaat ymmärtävät sauman.

“EU tulee jakautumaan tulevaisuudessa toimiviin ja vähemmän toimiviin yhteiskuntiin. Näistä ne toimivat ovat kuitenkin se etujoukko, johon kaikki muutkin pyrkivät. Pohjoismaat ovat tämän listan kärjessä. Se on sellainen arvo, josta meidän on pidettävä kiinni. Meillä on malli, jolle on entistä enemmän kysyntää.”

Brysselistä on matkaa pohjoiseen Tukholmaan 1 564 kilometriä. Matkalla ylitetään Tanskan ja Ruotsin yhdistävä lähes kahdeksan kilometriä pitkä Juutinrauman silta.

Missä: Södermalm, Tukholma
Kuka: Ruotsin vihreiden nuorisojärjestön puheenjohtaja David Ling
Mitä: “EU on epädemokraattinen järjestelmä.”

David Ling istuu helteisessä huhtikuussa södermalmilaisen vegeravintolan terassilla vakavana. ”Kun mietin Euroopan tulevaisuutta, haluaisin puhua ilmastonmuutoksesta. Vain sillä on oikeastaan mitään väliä.”

Ruotsin vihreiden nuorisojärjestön toinen puheenjohtaja Ling heräsi asiaan 12-vuotiaana nähtyään Al Goren dokumentin An Inconvenient Truth. Silloin varapresidentti Gorea pilkattiin, enää ei naurata.

”Ruotsissa ajatellaan, että kaikki energia pitää laittaa ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön”, Ling toteaa kuin olisi kyse taisteluun lähdöstä, viimeisellä hetkellä. Kädet viuhtovat.

Ling on vihervasemmistolainen EU-kriitikko. Vaikka EU on tuonut maanosaan rauhaa ja vakautta, Davidin mielestä Euroopan Unioni on lähtökohtaisesti rakennettu väärin.

”Integraation sanotaan rakentuvan vapauksien varaan, mutta mielestäni on ongelmallista, että rahan ja tavaroiden liikkuvuutta priorisoidaan suhteessa ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen.”

EU ei ole ollut historiallisesti kovin demokraattinen rakennelma, Ling esittää. ”Usein sanotaan, että yritykset liikkuvat politiikkaa nopeammin. EU:n kohdalla talouskasvun ehdoilla on luotu järjestelmä, jossa byrokratia liikkuu demokratiaa nopeammin.”

Kolmas ongelmakohta on aito solidaarisuuden puute EU-maiden välillä. Ling sanoo, ettei solidaarisuutta näkynyt, kun Kreikka, Espanja ja Portugal kituivat vuoden 2008 jälkeen talouskriisissä. ”Eniten häiritsee se, miten vähän oltiin valmiita tekemään, kun kumppanimme kärsivät pahiten. Tuntui hurjalta kuulla, miten ihmiset sairastuivat malariaan tiukan talouskurin takia. Ketä oikeasti rankaistiin?”

Tavalliset kansalaiset kärsivät eniten kovasta talouspolitiikasta. Näillä päätöksillä luotiin pohjaa EU-kriittiselle ajattelulle, Ling uskoo.

”En tiedä, jos olisimme huomioineet niin sanotun sosiaalisen pilarin aikaisemmin, olisimmeko selvinneet viimeisen kymmenen vuoden haasteista paremmin ja olisinko itse positiivisempi, ehkä. Nyt fokus on vain talouskasvussa, piste.”

Ling pelkää, että ilmastonmuutos ja sitä seuraava massamaahanmuutto vievät Pahin dystopia on
äärioikeistolainen unioni EU-politiikkaa tulevina vuosikymmeninä vain entistä jyrkemmäksi. “Pahin dystopia on äärioikeistolainen unioni, joka sulkeutuu muusta maailmasta ja ilmastonmuutos jää ratkaisematta.”

”Muistan kuinka joskus pohjoismaiden vihreiden nuorten kanssa puhuimme Pohjoismaisesta valtiosta. Tämä on niin hullu maailma, että se alkaa tuntua ihan hyvältä idealta.”

EU syntyi aikanaan välttämättömyydestä – kaikki muut vaihtoehdot olivat huonompia, ja olisivat altistaneet Euroopan maat uudelle suursodalle. Vuonna 2019 EU ei vieläkään toimi jäsenmaiden ja kansalaisten toivomalla tavalla, mutta kuten alkuvuosinaan, ilmastonmuutoksen myötä EU on taas välttämätön.

Siksi myös David Ling on valmis hyväksymään EU:n kaikkine puutteineen - ja kaiken kritiikkinsä voimalla puolustamaan sitä dystopiaansa vastaan.

Autolauttamatka Tukholmasta Helsinkiin kestää seitsemäntoista tuntia.

Missä: Kaisaniemi, Helsinki
Kuka: Kansanedustaja Jutta Urpilainen
Mitä: “EU:n on vahvistettava eurooppalaisten luottamusta.”

Helsingissä perjantaiaamuna käynnissä eurovaaliehdokas Mikkel Näkkäläjärven vaaliseminaari. Milttonin Kaisaniemen-toimiston atriumpihaa saavat ennen vaaleja käyttää tilaisuuksiinsa kaikkien puolueiden eurovaaliehdokkaat, ja tänään on demari Näkkäläjärven vuoro. Puhujiksi hän on saanut houkuteltua Suomen pankin entisen pääjohtajan Erkki Liikasen ja kansanedustaja Jutta Urpilaisen, entisen valtiovarainministerin.

Urpilaista pidetään ykkösehdokkaana myös Suomen seuraavaksi komissaariksi. Hän ei ole kuitenkaan vielä itse päättänyt, kiinnostaako pesti Brysselissä.

Urpilainen pitää alustusta muistikirjastaan. “Populistien kannatus Euroopassa on kolminkertaistunut 20 vuoden aikana”, hän sanoo.

Jos katson globaalia kuvaa,
minun on vaikea nähdä
luottamusta vahvistavia
merkkejä Urpilainen itse joutui kasvokkain EU-populismin ja kansalaisten kritiikin kanssa neuvotellessaan valtiovarainministerinä EU:n tuki- ja lainapaketteja talouskriisiin ajautuneen Kreikan kanssa. Nyt hän sanoo, että poliittiset instituutiot perustuvat luottamukselle.

“Jos katson globaalia kuvaa, minun on vaikea nähdä luottamusta vahvistavia merkkejä. Vetoapua ei globaalista yhteisöstä tule. Tullaan kysymykseen, että miten me Euroopan sisällä kykenemme toimimaan niin, että luottamus vahvistuisi?”

Luottamuksen rinnalla EU:n toinen ydin on Urpilaisen mielestä eurooppalainen identiteetti. Ympäri läntisen maailman politiikkaan ja globalisaation vaikutuksiin omassa elämässään pettyneet kansalaiset ovat menettäneet omanarvontunteensa, ja sitä myötä haastettuna on koko identiteetti, Urpilainen esittää.

“Tämä on ydinkysymys. Identiteettikeskustelu kuuluu hirveän olennaisesti keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta. Jos EU on jonkinlainen kone, meidän täytyy kyetä sen koneen hataraa ydintä vahvistamaan.”

Missä: Kaisaniemi, Helsinki
Kuka: Miltton Europen johtava neuvonantaja Lotta Nymann-Lindegren, Miltton Networksin johtava neuvonantaja Lauri Tierala
Mitä: “Meidän on kuviteltava tulevaisuuden Eurooppa.”

Omanarvontunne ja identiteetti olivat myös brittien Brexit-äänestyksen ytimessä. Brexitiä voi pitää varoittavana esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu, jos poliittinen järjestelmä ei näitä kykene puolustamaan.

Virkamiesurallaan Suomen Brexit-neuvottelijana toiminut Lotta Nymann-Lindegren on nykyisin johtava neuvonantaja Miltton Europessa. Nymann-Lindegren uskoo, että muissa jäsenmaissa Brexit on toiminut paradoksaalisesti myös myönteisenä ja unionia vahvistavana viestinä.

“EU-politiikkakin kilpistyy median arjessa usein yksittäisiksi uutisiksi kiistanalaisista direktiiveistä tai päätöksistä. Ison kokonaiskuvan ylläpitäminen siitä, mitä jäsenyys tarkoittaa, ei ole helppoa. Siinä Brexit on toiminut kirkastajana. On muistettu, että vaikka olisi nippeleihin EU:n suuret arvot kuten vaikka
vapaa liikkuvuus, voivat myös
kadota, jos sopimuksista
irtaudutaan tyytymätön, se ei ole sen arvoista, että koko jäsenyys kannattaisi heittää romukoppaan. On ymmärretty, että EU:n suuret arvot kuten vaikka vapaa liikkuvuus, voivat myös kadota, jos sopimuksista irtaudutaan.”

Helsingissä toimivan Miltton Networksin johtava neuvonantaja Lauri Tierala jakaa ajatuksen. “Suurelle enemmistölle myös maailman yleisempi epävakaus - ennakoimaton Trump, nouseva Kiina ja epävakautta levittävä Venäjä - korostavat yhtenäisen Euroopan tärkeyttä.”

Tämän rinnalla Tierala muistuttaa kuitenkin kansalaismielipiteen jakautumisesta. “Vaikka EU-jäsenyyttä ja EU:n kehittämistä tukevat aiempaa suuremmat enemmistöt, muun muassa unionin maahanmuutto- ja ilmastolinjauksia kritisoivat puolueet ovat nousussa lähes kaikissa jäsenmaissa.”

Huolimatta euroskeptisten voimien noususta EU:n suosio on koko unionissa itse asiassa huipussaan, kertoo tuore Eurobarometri. 68 prosenttia eurooppalaisista pitää jäsenyyttä unionissa hyödyllisenä. Luku oli yhtä korkea viimeksi 1983. Toisaalta rinnalla on noussut epävarmuus: 27 prosenttia eurooppalaisista ei tiedä, onko EU-jäsenyys heille hyvästä vai pahasta.

Brexit-neuvotteluiden on myös sanottu hitsanneen jäljellejäävät jäsenmaat entistä tiiviimmin yhteen. Nymann-Lindegreniä yhtenäinen neuvottelurintama ei yllättänyt.

“EU on minusta pystynyt aika hienosti puhaltamaan yhteen hiileen aina, kun on ollut tosi kyseessä. Vaikeuksien edessä EU on kuitenkin aina kyennyt osoittamaan toimintakykynsä.”

Ja kuten tällä matkalla kohdatut kansalaiset, myös EU-asiantuntija Nymann-Lindegren näkee, että seuraava tällainen tosipaikka, jossa EU:n on näytettävä voimansa ja toimintakykynsä, on ilmastonmuutoksen hillitseminen.

“Se on ilman muuta avainkysymys. EU:n uskottavuus menee, jos meidän seuraava agenda ei keskity voimakkaasti juuri tähän. Toinen on digitalisaatio ja sen sääntely, tämä hirveää vauhtia laukkaava kehitys. Meidän olisi kyettävä kuvittelemaan, millaisen Euroopan haluamme 20 vuoden kuluttua.”

Missä: Viron ulkoministeriö, Tallinna
Kuka: Alivaltiosihteeri Matti Maasikas
Mitä: “EU:lta puuttuu kenraali.”

EU-asioista vastaavan alivaltiosihteeri Matti Maasikkaan työhuoneen seiniä Viron ulkoministeriön kuudennessa kerroksessa peittävät lukuisat vanhat kartat. Yhteen niistä Eurooppa on piirretty nurin päin. Käänteinen kartta muistuttaa Maasikasta siitä, että oman ajattelun itsestäänselvyydet eivät ole ikuisia totuuksia.

”Historia ei sitten loppunutkaan, vaikka 90-luvulla ja ehkä vielä hetken aikaa 2000-luvullakin näytti siltä”, Maasikas toteaa.

1967 syntyneen Maasikkaan sukupolvikokemus oli Viron ja muiden itäblokin maiden siirtyminen osaksi länttä. ”Kun palasin Neuvostoarmeijan palveluksesta Kuolan niemimaalta takaisin Viroon vuonna 1987, täällä alkoi tapahtua.”

Viro itsenäistyi, demokratisoitui, liittyi 2004 Natoon ja EU:hun, ja myöhemmin euroalueeseen, niin nopeasti kuin pystyi.

”Minun sukupolvelleni kaikki yhteiskunnalliset muutokset olivat liikettä parempaan suuntaan. Kun katsoo EU:n historiaa kylmän sodan lopusta lähtien, on selvää, että todella paljon saavutettiin. Sitä jatkui eurokriisiin saakka. Viimeiset 10 vuotta taas ovat olleet saavutusten puolustamista.”

Sen jälkeen EU on ollut jatkuvasti hankaluuksissa, joista on selvitty täpärästi. Eurokriisistä selvittiin yhtenäisenä valuutta-alueena, mutta luottamus yhteisvaluuttaan horjui. Vuoden 2015 maahanmuuttokriisi taas haastoi Euroopan avoimet sisärajat ja turvallisuuspolitiikan.

”Yksi kriisin havainto oli, että EU:lta puuttuu kenraali, joka voisi tarpeen vaatiessa käskeä 10 000 miestä rajalle tai 2000 vartijaa Kreikan saarelle”, Maasikas sanoo. ”Nyt turvallisuuspolitiikassa ja EU:n ulkorajojen valvonnassa on otettu yhdentymisaskelia, mikä on hyvä.”

Siirtolaisaallon seuraukset näkyvät yhä, myös kansalaisten tiukentuneina asenteina. Maasikkaan mukaan suurin herätyksen hetki Euroopan turvallisuuden Historia ei sitten loppunutkaan,
vaikka 90-luvulla ja ehkä vielä
hetken aikaa 2000-luvullakin
näytti siltä suhteen oli kuitenkin Venäjän hyökkäys Krimille vuonna 2014.

”Ukrainan kriisi pakotti kaikki avaamaan silmänsä. Nyt EU tekee realistista politiikkaa, eikä odota Venäjältä liikoja. Se on Viron ja muiden itäisten jäsenmaiden kannalta erittäin hyvä. Viro on kuin Tolkienin Sormusten herran Lännen viimeinen koto. Olemme sivilisaation rajamailla: täällä on ihan hyvä asustella, mutta vain jos on valpas ja hereillä.”

Mutta miksi länsi ei peitonnutkaan itää ja historia Maasikkaan sanoin ”loppunut”? Maasikkaan mukaan suurimmat ongelmat löytyvät liberaalin demokratian sisältä.

”Liberaali demokratia on valistuksen tuote, joka vastaa erittäin hyvin ihmisyksilön toiveeseen olla vapaa ja kehittää itseään vapaasti. Mutta se ei pysty vastaamaan toisiin tarpeisiin: ihmiset haluavat myös kokea olevansa turvassa ja kuuluvansa johonkin itseään suurempaan.”

---

Missä: Noblessner, Tallinna
Kuka: Miltton New Nordicsin johtava asiantuntija Rander Länts
Mitä: “Jos Eurooppa ei aja rauhan asiaa, kuka sitten?”

Autoritääriset ja kansallismieliset puolueet ovat 2010-luvulla vahvistaneet asemiaan monessa Euroopan maassa. Virossa äärioikeistolaiset populistit nousivat tänä keväänä hallitukseen asti. Vaikka eduskuntavaalit voitti EU-myönteinen reformipuolue, se pelattiin ulos hallituksesta. Maan johdossa jatkaa keskustapuolue, konservatiivisen Isänmaan ja oikeistopopulistisen Ekren tukemana. Ekre oli vaalien suurin voittaja.

Tapaamme Milttonin johtavan asiantuntijan Randel Läntsin panimoravintolassa trendikkäällä Noblessnerin satama-alueella. Jenkkityylisten cheesemeltien äärellä hän tulkitsee oikeistopopulistien nousua ennen kaikkea protestiksi globaalille arvoliberalismille.

”Ekre pelaa myös euroskeptisyydellä, mutta oikeastaan kyse on laajemmasta poliittisesta liikehdinnästä, joka vastustaa liberaalia demokratiaa ylipäänsä. Käytössä ovat samat työkalut ja metodit kuin muuallakin: eliitinvastaisuus, pelon lietsominen, totuuden jälkeinen puhetapa, populismi ja radikaalit lausunnot”, Länts sanoo.

Silti Länts ei usko virolaisten enemmistön haluavan ulos EU:sta.

”EU:n kannatus on joka tapauksessa virolaisten keskuudessa korkealla, 70 prosentin luokkaa. Uusi hallitus ajanee kuitenkin erilaista EU-politiikkaa: tiukempaa linjaa maahanmuuttoon ja jäsenvaltioiden suurempaa itsenäisyyttä syvemmän integraation sijaan.”

Nurkkakuntaisuus ja sisäänpäin kääntyminen ei kuitenkaan ole vastaus, Länts sanoo. Vahvan Euroopan ääntä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan.

”On tärkeää, että myös pienten jäsenmaiden ääni kuuluu EU:ssa. Mutta kannatan vahvempaa integraatiota. Jos Eurooppa ei aja maailmassa ihmisoikeuksien, ilmaston ja rauhan asiaa, kuka sitten?”

---

Missä: Nõmme, Tallinna
Kuka: Politiikantutkija Tõnis Saarts
Mitä: “EU:n vertaaminen Neuvostoliittoon on hölynpölyä.”

Ajamme Tallinnan ulkopuolelle Nõmmen esikaupunkialueelle, jossa tapaamme politiikantutkija Tõnis Saartsin Rahumäen juna-asemalla. Juuri Belgiasta eurooppalaisten politiikantutkijoiden konferenssista palannut Saarts istuu pakettiautomme takakonttiin haastateltavaksi. Hänen mukaansa oikeiston nousussa on kyse arvoristiriidasta.

”Liberaalit ja konservatiiviset arvot ajautuivat yhteentörmäykseen Virossa etenkin samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröimistä koskevassa keskustelussa vuonna 2014”, Saarts sanoo. “Ekre ajaa radikaalia konservatiivisuutta ja perinteisiä perhearvoja, ja vastustaa suvaitsevaista, vähemmistöjen oikeuksia korostavaa liberaalia suuntausta.”

Myös pakolaiskriisi vaikutti Virossa asenteiden tiukentumiseen, vaikka maa ei olekaan vastaanottanut juuri lainkaan turvapaikanhakijoita. Ekre on onnistunut käyttämään muita Pohjoismaita varoittavana esimerkkinä, eikä edes räikeä rasismi ole estänyt nousua hallitukseen.

”Ekre vertaa Euroopan Unionia Neuvostoliittoon, ja muistuttelee ihmisiä ajoista, jolloin Viroon majoitettiin satojatuhansia siirtolaisia toisista Neuvostomaista ilman, että virolaisilla oli mitään sanavaltaa asiaan. Tämä on tietenkin hölynpölyä. Ei EU pakota jäsenmaita vastaanottamaan pakolaisia, eikä Viro edes ole kiinnostava kohdemaa. Mutta historialliseen muistiin vetoaminen toimii.”

Tutkija ei kuitenkaan pidä oikeistopopulisteja kovin suurena uhkana EU:ssa. “En usko, että eri maiden kansallismieliset populistit kykenevät kovin tehokkaaseen yhteistyöhön.”

Missä: Vasalemma ja Nissi, Viro
Kuka: Siim Vassiliev ja Juss Herkel; Astrid Laamanen
Mitä: “Ihmisillä on jo liikaa vapautta.”

Matka kohti etelää jatkuu. Koukkaamme tilastojen mukaan vähävaraisen Vasalemman kunnan kautta. Kolmekymppiset kaverukset, tietyömies Siim Vassiljev ja myyntiedustaja Juss Herkel grillailevat perheineen Vassiljevin omakotitalon pihalla virolaisen popin pauhatessa autotallista. EU:n hyödyistä he ovat erimielisiä.

“Viro on saanut paljon tukea EU:lta. Sen avulla on rakennettu teitä, kouluja, sairaaloita ja muita isoja projekteja”, Herkel sanoo.

“Mutta EU on myös tuonut paljon turhaa sääntelyä, joka rajoittaa meitä”, Vassiljev haastaa. Hänkään ei silti toivo EU-eroa. “Jos emme ole osa Eurooppaa, olemme osa Venäjää. Ei ole vaihtoehtoja.”

Miehet ovat kuitenkin yksituumaisia siitä, että EU:n sisällä Viron tulee huolehtia ennen kaikkea omistaan.

“Meidän pitää olla itsenäisempiä ja pidettävä oman kansamme puolia. Emme saa unohtaa juuriamme”, Herkel toteaa.

Köröttelemme pikkuteitä läpi virolaisen maalaismaiseman. Kylänraitilla vastaan astelee trenssiin, silkkiseen päähuiviin ja aurinkolaseihin sonnustautunut Astrid Laamanen. Eläkeläinen muutti Tallinnasta tänne Nissin kylälle jo 13 vuotta sitten, sillä perheellä ei ollut enää varaa asuntoon pääkaupungissa. Laamanen on Ekren kannattaja.

”Olen konservatiivi. Kaikki se globaliseeraus ja liberalismi… He väittävät, että se on hyvä, mutta minusta se on mennyt liian pitkälle. Ihmisillä on jo liikaa vapautta. Olemme oravanpyörässä, joka pyörii niin, ettei sieltä näe maailmaa sellaisena Meidän pitää olla
itsenäisempiä ja
pidettävä oman
kansamme puolia kuin se on. Pitäisi tulla äkkiä takaisin maan päälle", Laamanen selittää.

Häntä huolestuttavat niin homojen adoptio-oikeus kuin maahanmuutto. “Minusta ihmisiä pitäisi auttaa siellä, missä he asuvat. Nyt kaikki tulevat Eurooppaan, ja kestää kaksi tai kolme sukupolvea, että he kotiutuvat tänne.”

Ennen kaikkea häntä kuitenkin huolettaa se, että ihmiset ovat vieraantuneet maaseudusta.

”Kaikki ruoka pitää ostaa ulkomailta, oma karja hävitetään. Kylät jäävät tyhjäksi, asumme kerrostaloissa, ja joka toinen käy töissä Tallinnassa”, Laamanen listaa. ”Kun muutimme tänne kolmetoista vuotta sitten, täälläkin oli vielä lampaita. Nyt enää yksinäinen kukko laulaa.”

EU:ta Laamanenkaan ei kuitenkaan vastusta, toivoopahan vain parempaa vallanjakoa jäsenmaiden välille. “Minusta Viron pitäisi tehdä yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa, sillä yhdessä meillä olisi vahvempi ääni, eivätkä isommat sortaisi meitä.”

Kierroksen viimeisenä etappina saavumme Puolan pääkaupunkiin Varsovaan, jossa käydään komissaari Jyrki Kataisen kuvaamaa valtataistelua. Hallitusta johtava äärikansallinen Laki ja oikeus -puolue ajaa läpi oikeuslaitosta ja mediaa kurittavia uudistuksia, ja monen varsovalaisen oppositiota kannattavan mielestä ostaa kansansuosiota eläkeläisille ja lapsiperheille jaeltavilla avustuksilla.

Missä: Gałczyńskiego-katu, Varsova
Kuka: Päätoimittaja Wojciech Przybylski
Mitä: “Kouluttamattomaan kansaan uppoaa propaganda.”

Yksi hallituksen kriitikoista on Varsovan vanhassa keskustassa toimitustaan pitävän Res Publica -lehden päätoimittaja Wojciech Przybylski.

“Puolalaiset ovat yleisesti Eurooppa-myönteisiä, mutta kun aletaan keskustella yksittäisistä kysymyksistä - direktiiveistä, EU:n turvallisuuspolitiikasta, taloudesta - mielipide onkin kriittisempi.”

Puolakin liittyi Euroopan Unioniin 2004. Jäsenyyden alkuvuosina Puola onnistui hyötymään EU:sta ja sen tuista poikkeuksellisen hyvin. Hyviä vuosia seurasi normalisoituminen, ja nyt, vaikka Puola on edelleen suuri EU:n hyötyjä, kansalaisista tuntuu, että Brysselistä valuva hyvä hupenee.

“Nyt vallassa on joukko ihmisiä, jotka imitoivat brittipoliitikkoja: teknokraatteja, joilla on konservatiivinen maailmankuva. EU-kriittisyydessä ja populistipuolueiden äänestämisessä on kyse myös sivistyksen ja koulutuksen puutteesta. Kouluttamattomaan kansaan uppoaa propaganda.”

Przybylski sanoo, että Puola on edelleen maatalousyhteiskunta. “Täällä halutaan nähdä politiikan tulokset konkreettisesti. Teiden rakentaminen on Puolassa viisasta EU-politiikkaa.”

EU:n tulisi pystyä vastaamaan kansalaisten pelkoihin, Przybylski sanoo. “Puolalaiset pelkäävät ilmastonmuutosta, pakolaismassoja, disinformaatiota, ISIS:tä ja terrorismia, ja sitä, että tekoäly ja automaatio vievät työpaikat. EU:n pitäisi pystyä sanomaan, että olemme näiden asioiden päällä. Että EU on näissä kysymyksissä aktiivinen toimija, ei vain reagoija.”

Kysymykseen, kokeeko EU-tutkija ja -toimittaja itse itsensä ensin puolalaiseksi vai eurooppalaiseksi Przybylski vastaa vähän väsyneesti naurahtaen.

“En voi olla eurooppalainen, jos en ole ensin puolalainen. Se on koko eurooppalaisuuden idea: olemme kokoelma kansoja, kieliä ja kulttuureita.”

Missä: Nowy Świat -katu, Varsova
Kuka: Pakolaisaktivisti Miriam Shaded
Mitä: “EU:n tulisi perustua kristillisille arvoille.”

Muutama tunti myöhemmin samoilla kulmilla Varsovan vanhassa kaupungissa odotamme meksikolaisen ravintolan edessä pakolaisaktivisti Miriam Shadedia. Kun hän saapuu, siirrämme treffit naapurikahvilaan, sillä meksikolaisravintolan musiikin keskellä emme olisi kuulleet Shadedin puheesta mitään.

Ja hänen kertomuksensa on kuulemisen arvoinen.

33-vuotias Shaded tunnetaan Puolassa säätiöstään, joka on erikoistunut syyrialaispakolaisten, erityisesti naisten, auttamiseen Puolaan. Vuonna 2015 Shadedin säätiö auttoi tarinan mukaan 50 kristittyä perhettä pakenemaan Syyriasta. Osa jatkoi matkaansa muihin EU-maihin, osa on jäänyt asumaan Puolaan.

Shadedin motiivi on vahvasti omassa uskossa. Kristittynä hän näkee islaminuskon uhkana kristitylle Euroopalle. “Olen surullinen siitä, mitä kuulen tapahtuvan esimerkiksi Tukholmassa”, hän sanoo.

Euroopan ja EU:n
pitäisi perustua
kristillisille arvoille “Koko pakolaispolitiikka on hoidettu EU:ssa todella huonosti. Heikoimmat eivät edes pääse pakenemaan lähtömaista. Tämänhetkinen systeemimme auttaa vääriä ihmisiä. Jokaisen EU:n jäsenmaan pitäisi pystyä tekemään itsenäistä pakolaispolitiikkaa. EU:n tulisi vain tukea jäsenmaita siinä. Puolan tulisi voida valta auttaa kristittyjä pakolaisia.”

Shaded on yllättävä yhdistelmä: nuori teräväsanainen pakolaisaktivisti, jonka arvot ovat kuitenkin hyvin konservatiiviset.

“Ehdottomasti olen sitä mieltä, että Euroopan ja EU:n pitäisi perustua kristillisille arvoille. Olen valmis taistelemaan eurooppalaisten arvojen puolesta. Liian monet eivät uskalla puhua, koska pelkäävät leimautuvansa rasisteiksi.”

Missä: Green Nero Caffe, Varsova
Kuka: Lakimies Dominik Mazur
Mitä: “Emme halua ulos EU:sta, haluamme muutosta.”

Seuraavana aamuna tapaamme nuoren varsovalaisen lakimies Dominik Mazurin kahvilla vanhankaupungin kahvilassa. Mazur lähti mukaan poliittiseen toimintaan aluksi puolivahingossa.

”En ollut oikeastaan kenenkään puolella, vain vastaan. Halusin nähdä maailman palavan.”

Häntä ärsytti poliittisen tilanteen pysähtyneisyys ja liberaalin kuplan tarina kehityksestä, joka ei kuitenkaan tuntunut kehitykseltä.

”Kaikki sanoivat, että asiat ovat hyvin, että Puolalla menee hyvin. Miksi meistä ei sitten tuntunut siltä? Emme nähneet parannusta missään. Siksi ihmiset alkoivat etsiä jotain uutta. Muutosta.”

Nyt Mazur on töissä säätiössä, joka on vallassa olevasta Laki ja oikeus -puoleesta vuonna 2013 eronneiden Puolan republikaanien ajatushautomo. EU:hun Mazur suhtautuu En ollut oikeastaan
kenenkään puolella, vain
vastaan. Halusin nähdä
maailman palavan skeptisesti. Hänestä realistisinta EU-politiikkaa olisi hyväksyä se, että jäsenvaltioilla on erilaiset maailmankuvat ja erilaiset edut. Nyt valta keskittyy liikaa vanhoille jäsenvaltioille, erityisesti Saksalle.

”Emme halua ulos, mutta haluamme muutosta. Ranskan ja Saksan pitää ymmärtää, että ne eivät voi kasvaa ilman muita jäsenmaita. Ilman meitä ne ovat heikkoja. Ja jos ne haluavat tukemme, niiden pitää myös ottaa meidän etumme huomioon.”

---

Missä: Woltin Varsovan-toimisto
Kuka: Nicolas Jedraszak ja Julia Dedo
Mitä: “Jakolinja Euroopassa kulkee kaupunkien ja maaseudun välillä.”

Suomalainen start-up Wolt on laajentunut Helsingistä moniin eurooppalaisiin kaupunkeihin, myös Varsovaan. Täällä toimintaa pyörittävät Nicolas Jedraszak ja Julia Dedo, muiden muassa. Tapaamme start-upin toimistolla Varsovan keskustassa.

“Varsova on muuttunut radikaalisti EU-jäsenyyden jälkeen”, sanoo Dedo.

Jedraszakin mukaan hyötyjiä ovat olleet erityisesti kaupungit. ”Toisaalta vaikka kaupungeissa ihmiset ovat vaurastuneet, ison maan sisällä on myös isoja eroja. Kaupunkien kehittämiseen on satsattu paljon, mutta osa ihmisistä, etenkin maaseudulla, on jäänyt sivuun, eivätkä he ole tyytyväisiä elämäänsä.”

Dedo uskoo, että Euroopassa merkittävämpi jakolinja löytyy maaseudun ja kaupunkien väliltä kuin eri Euroopan maiden väliltä. “Kaupunkilaiset ystäväni Pariisissa ja Varsovassa ajattelevat ihan samalla tavalla. Ja toisaalta minulla on perhettä sekä Puolan että Ranskan maaseudulla, ja he ajattelevat ihan samalla tavalla.”

Missä: Ken 54 -baari Natolinin kaupunginosassa, Varsovassa
Kuka: Natalia ja Mikolaj Jarski
Mitä: “Muiden EU-maiden tuki on tuntunut tärkeältä.”

Illan jo pimennyttyä ajamme päivän viimeiseen tapaamiseen Varsovassa. Puoli tuntia keskustasta autolla etelään sijaitsee Natolinin esikaupunkialue. Siellä, rakennustyömaamontun laidalla, sijaitsee Ken 54 -niminen erikoisoluisiin erikoistunut baari - saman talon yläkerroksissa asuvien Natalia ja Mikolaj Jarskin kantakapakka.

Natalia Jarski on ollut tyytyväinen siihen, että muut EU-maat ovat reagoineet Puolan sisäpoliittiseen tilanteeseen.

“Olen todella iloinen, että EU on reagoinut edes jotenkin siihen, mitä täällä tapahtuu. Muiden EU-maiden tuki, se, että emme ole yksin, on tuntunut todella tärkeältä.”

Viime eurovaaleissa äänestysprosentti Puolassa oli 23,83. Jarskeille on kuitenkin selvää, että vaaleissa äänestetään. “Omituinen kysymys. Tietysti. Me äänestämme aina.”

---

Missä: Jarosław Dąbrowskin lukio, Varsova
Kuka: Opettaja Ilona Oleksiak
Mitä: “Lukiolaiset ovat maailmankansalaisia.”

Eliittilukio Varsovan keskustan kupeessa on tyhjä jo toista viikkoa. Talon päätyyn on viritetty valkoisia lakanoita, jotka kertovat mistä on kyse: “LAKKO!”

Suurin osa puolalaisista opettajista alakoulusta lukioon on lakossa protestina opettajien alhaisia palkkoja ja hallituksen opetusohjelmaan kaavailemia muutoksia vastaan.

“Hallitus yritti syksyllä ajaa läpi laajaa opetusreformia, jossa opetusohjelmaa olisi muutettu taantumukselliseksi. Historianopetuksessa olisi otettu askelia taakse päin. He olisivat halunneet korostaa asioita, jotka sopivat heidän omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä”, kuvailee englanninopettaja Ilona Oleksiak, joka istuu lukionsa tyhjässä historianluokassa.

Opettajaa on liikuttanut oppilaiden tuki lakolle. “He tulevat joka aamu kahdeksalta tuomaan meille eväitä tänne koululle.”

Omaa menetettyä palkkaa huolestuneempi Oleksiak on oppilaiden menettämistä oppitunneista. Jos lakko jatkuu vielä pitkään, ovat kevään päättökokeetkin vaarassa.

“16-19-vuotiaat, joiden kanssa itse työskentelen, kokevat itsensä todella eurooppalaisiksi, maailmankansalaisiksi”, englanninopettaja kuvaa.

Hetken kuluttua kohtaamme joukon varsovalaisia teinejä skeittaamassa muutaman korttelin päässä lukiolta. 15-vuotias Karol on ollut tänään äidinkielen päättökokeessa - osassa kouluista lakon ulkopuolella olevat opettajat pitävät tärkeimpiä kokeita. “We’re all in this together”, lukee Karolin t-paidassa.

Mikä on 15-vuotiaan varsovalaisen vastaus kiertueemme vakiokysymykseen: Koetko olevasi ensin puolalainen vai eurooppalainen? Vastaus tulee miettimättä.

“Eurooppalainen.”

Varsovasta ajaa Berliiniin seitsemässä tunnissa. Miljoonakaupunkien välille on lanattu monikaistainen moottoritie. Vain parin euron tietullit hidastavat ajoa tasaisin väliajoin.

Millaisia EU:n kohtalonkysymyksiä löysimme? Ilmastokriisi iski kasvoille kaikkialla. Samoin maasta toiseen toistui tyhjenevän maaseudun ja kasvavien kaupunkien välinen konflikti.

Ilmiöitä yhdistää, että jos niitä ei onnistuta hillitsemään, voimistuu myös ihmisten välinen eriarvoistuminen. Euroopan sosiaalinen koheesio rapautuu, siteet heikkenevät. Empatia ja luottamus hiipuvat.

Mutta kääntäen: jos ilmasto- ja aluepolitiikassa onnistutaan tarjoamaan todellisia, tuntuvia ratkaisuja, vahvistuvat taas keskinäiset siteetkin. Vahvistuu turvallisuudentunne. Vahvistuu tunne -- eurooppalaisuudesta.

Saksan rajan ja Berliinin lähestyessä aurinko putoaa lähemmäs ja lähemmäs horisonttia. Noustakseen jälleen huomenna.